Väitöskirjan tarkastaminen muodostuu kahdesta vaiheesta: (1) esitarkastuksesta ja (2) väittelystä eli väitöstilaisuudessa tapahtuvasta suullisesta tarkastuksesta.
Esitarkastuksen tarkoituksena on ennen väittelyluvan myöntämistä varmistaa, että väitöskirjaksi aiottu käsikirjoitus täyttää tieteelliset ja muodolliset vaatimukset. Mikäli esitarkastuslausunnot ovat puoltavia, myönnetään jatkokoulutettavalle väittelylupa.
Väitöskirja voi olla monografia tai artikkeliväitöskirja. Julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, mutta tässä tapauksessa väittelijän itsenäisen osuuden on oltava yksiselitteisesti erotettavissa. Jo julkaistut tai julkaistaviksi hyväksytyt artikkelit toimitetaan esitarkastukseen sellaisenaan, ilman muokkausta tai uudelleen kirjoittamista. Tästä mahdollisesti aiheutuva lievä päällekkäisyys tai toisto on sallittua artikkeliväitöskirjassa. Muilta osin artikkeliväitöskirjaan sovelletaan samanlaisia kriteerejä kuin monografia-väitöskirjaan. Myös artikkeliväitöskirjan tulee muodostaa riittävän yhtenäinen ja laaja kokonaisuus. Artikkeliväitöskirjan esitarkastaja esittää lausunnossaan oman arvionsa kokonaisuuden tieteellisestä tasosta riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu.
Esitarkastajien on annettava esitarkastuslausunto kolmen kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, kun he ovat vastaanottaneet käsikirjoituksen. Esitarkastajat voivat antaa myös yhteisen lausunnon. Allekirjoitettu lausunto (lausunnot) osoitetaan johtokunnalle ja toimitetaan tohtorikoulun toimistoon asian esittelijälle.
Esitarkastuslausunto ei saa olla ehdollinen, vaan sen on oltava joko puoltava tai hylkäävä. Tarkastaja voi sisällyttää puoltavaan lausuntoonsa korjaus- ja lisäysehdotuksia, mutta tällöin käsikirjoituksen puutteet eivät saa olla niin suuria, että ne korjaamattomina johtaisivat hylkäykseen. Korjausehdotuksia voivat olla esimerkiksi kohtuullisella työllä hankittu lisäaineisto tai lisäperehtyminen tutkimuskirjallisuuteen.
Esitarkastuslausunnon tulee olla hylkäävä, mikäli käsikirjoitus ei täytä väitöskirjatutkimuksen kriteereitä esimerkiksi siten, että työ ei perustu omaan itsenäiseen tutkimukseen, se ei luo uutta tieteellistä tietoa tai työssä on muita vakavia puutteita, kuten puutteellinen teoreettinen viitekehys, liian suppea tutkimusaineisto tai vakavia puutteita alan tutkimuskirjallisuuden ja tutkimustradition tuntemuksessa.
Esitarkastuslausunnossa väitöskirjakäsikirjoitusta tulee arvioida seuraavilla kriteereillä:
On toivottavaa, että lausunnon yhteenveto sisältää seuraavat alueet:
Lausunnon lopussa tarkastajan on ilmaistava yksiselitteisesti, ehdottaako hän käsikirjoituksen hyväksymistä vai hylkäämistä. Esitarkastaja voi halutessaan liittää lausuntoonsa jatkokoulutettavalle toimitettavan erillisen listan puutteista ja virheistä. Tästä tulee mainita esitarkastuslausunnossa.
Väitöskirjan tarkastaminen muodostuu kahdesta vaiheesta: (1) esitarkastuksesta ja (2) väittelystä eli väitöstilaisuudessa tapahtuvasta suullisesta tarkastuksesta.
Väittelyn tarkoituksena on varmistaa, että väitöskirja täyttää tieteelliset ja muodolliset vaatimukset ja että sen tieteellinen taso on riittävä. Tarkastuksen kohteena on esitarkastusprosessissa esiin nousseiden korjausehdotusten mukaisesti muokattu väitöskirja.
Vastaväittäjiä voi olla yksi tai useampia. Vastaväittäjänä voi toimia toinen esitarkastajista. Vastaväittäjän tehtävänä on suorittaa suullinen tieteellinen tarkastus julkisessa väitöstilaisuudessa. Tarkastus kohdistuu väitöskirjan tieteelliseen sisältöön, johdonmukaisuuteen, tutkimusmenetelmien valintaan ja perusteluihin, tutkimustuloksiin, lähdeaineiston ja tutkimusaineiston valintaan ja perusteluihin tai muihin väitöskirjan tieteelliseen tasoon vaikuttaviin seikkoihin. Tarkastuksessa voidaan lisäksi arvioida taustakirjallisuuden tuntemusta, menetelmien hallintaa tai väittelijän käsityksiä tulosten sovellettavuudesta. Tarkastus kohdistuu aina myös väittelijän kykyyn puolustaa väitöskirjaansa tilaisuudessa.
(Kukin) vastaväittäjä toimittaa Sibelius-Akatemian johtokunnan tohtorikoulutuksen ja tutkimuksen jaostolle allekirjoitetun lausunnon, jossa hän ehdottaa joko tutkimuksen hyväksymistä väitöskirjana sekä arvosanaa tai tutkimuksen hylkäämistä. Jos vastaväittäjiä on kaksi, he voivat toimittaa myös yhteisen lausunnon.
Oikeusturvasyistä vastaväittäjä ei saa lausunnossaan esittää uutta kritiikkiä, vaan ainoastaan kritiikkiä, johon väittelijällä on ollut tilaisuus vastata väitöstilaisuudessa. Allekirjoitettu lausunto osoitetaan johtokunnalle ja toimitetaan tohtorikoululun toimistoon asian esittelijälle viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.
Väitöskirjatutkimusta tulee arvioida seuraavilla kriteereillä:
Artikkeliväitöskirjan julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, mutta tässä tapauksessa väittelijän itsenäisen osuuden on oltava yksiselitteisesti erotettavissa. Artikkelien välinen mahdollinen lievä toisto tai päällekkäisyys on hyväksyttävää, mutta muilta osin artikkeliväitöskirjaan sovelletaan samanlaisia kriteerejä kuin monografia-väitöskirjaan. Myös artikkeliväitöskirjan tulee muodostaa riittävän yhtenäinen ja laaja kokonaisuus.
Artikkeliväitöskirjan tarkastaja esittää lausunnossaan oman arvionsa kokonaisuuden tieteellisestä tasosta riippumatta siitä, onko kaikki artikkelit jo julkaistu.
Väitöskirja arvioidaan asteikolla ”kiitoksella hyväksytty”, ”hyväksytty”, ”hylätty”. Pääsääntöisesti väitöskirjat hyväksytään arvosanalla ”hyväksytty”. Erityisin perusteluin väitöskirja voidaan arvioida arvosanalla ”kiitoksella hyväksytty”. Jos vastaväittäjiä on kaksi, arvosana ”kiitoksella hyväksytty” edellyttää, että kumpikin vastaväittäjä ehdottaa tätä arvosanaa.
Kiitoksella hyväksytty väitöskirja on kaikkien keskeisten arviointikriteerien valossa ansiokas. Tällöin