Skip to Main Content

Taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluvan kirjallisen osion kirjoittaminen: Rakenteen yksityiskohtaisempi esittely

Tämä opas ohjeistaa Sibelius-Akatemiassa taiteellista tohtorintutkintoa valmistelevien kirjallisen osion laatimista.

Seuraavat, pääasiassa kirjallisen osion ulkoasua koskevat ohjeet ovat suosituksia. Kirjallisen osion hyväksymisen ja mahdollisen arvosanan ratkaisee viime kädessä sen sisältö. Kirjallisen osion ulkomuodon on kuitenkin täytettävä tietyt kriteerit: sen tulee olla siisti, helppolukuinen ja johdonmukainen sekä osoittaa akateemisten käytäntöjen tuntemusta.

Annetut ohjeet perustuvat pitkään akateemiseen traditioon, jossa ne ovat hioutuneet ahkerassa käytössä. Kirjallisen osion ulkomuodossa ei ole syytä pyrkiä kirjoittajan persoonallisuuden ilmentämiseen; ulkomuodon tulee päinvastoin osoittaa kirjoittajan halua noudattaa kyseessä olevan yhteisön sääntöjä ja käytäntöjä. Jos kirjallisen osion kieli on muu kuin suomi, noudatetaan kyseisen kielen oikeinkirjoitus- ja muotoilusääntöjä.

Kannet

Kannen muotoiluun Taideyliopistossa on olemassa tarkat ohjeet. Kirjallisten osioiden kannet toteutetaan Taideyliopiston viestinnässä väitöskirjojen kansia varten laaditun graafisen ohjeistuksen mukaisesti. Tohtorintutkintoa valmisteleva tilaa kannen Artsista löytyvän lomakkeen avulla. Linkki lomakkeeseen on tässä.

Lomake menee Sibelius-Akatemian viestintään tiedottajalle ja kansista vastaavalle graafikolle.

Rakenteen yksityiskohtaisempi esittely

Kirjallisen osion rakenne

Yleisesti (ei koske kansia, eikä ole sama kuin sisällysluettelo)

  1. Nimilehti
  2. Tiivistelmä
  3. Esipuhe
  4. Sisällysluettelo
  5. Varsinainen teksti
  6. Lähdeluettelo
  7. Mahdolliset liitteet

1. Nimilehti

Kirjallisen osion nimen tulee olla täsmällinen ja järkevän mittainen. Otsikossa voidaan käyttää myös rakennetta, johon kuuluu pääotsikko ja selittävä alaotsikko. Muista, että joka ikinen sana ja välimerkki nimessä “painaa tonnin” eli nimen muotoilulla on paljon merkitystä. Nimilehden muotoilulle ei ole olemassa tiettyä mallia. Tästä opiskelijan tulee keskustella ohjaajansa kanssa. Seuraava malli on kuitenkin usein käytössä:

  • Otsikko (= työn nimi) keskelle sivua
  • Oikeaan alakulmaan muut tiedot: opinnäytetyön tyyppi, kirjoittaja, milloin tehty, missä/mihin oppilaitokseen tehty

2. Tiivistelmä (abstrakti)

Tiivistelmä on kirjallisen osion lyhyt yhteenveto. Se on pituudeltaan noin 1 liuskan mittainen.

Tiivistelmän merkitys:

  • Lukija päättää tiivistelmän perusteella, kannattaako tai tarvitseeko työhön tutustua
  • Lukija saa työn tarkat bibliografiset tiedot
  • Tiedot työstä voidaan välittää kirjastojen tietojärjestelmiin

Tiivistelmän sisältö:

  • Sisällön lyhyt esittely
  • Itsenäinen, sellaisenaan ymmärrettävä: kirjoita loogisesti, kokonaisin virkkein, ilman viittauksia, jotka tukeutuisivat varsinaiseen tutkimustekstiin
  • Ei lyhenteitä, alleviivauksia eikä harvennuksia

Tiivistelmän tulee sisältää seuraavat asiat:

  • I Bibliografiset tiedot
    • Kirjoittajan nimi
    • Kirjallisen osion nimi
    • Suorituspaikka/mihin tutkintoon liittyy
    • Valmistumisvuosi
    • Sivumäärä (mahdollisesti varsinainen teksti erikseen + liitteet)
  • II Kirjallisen osion sisältöä koskevat tiedot (soveltaen)
    • Pääidea(t)
    • Tutkimuskohde
    • Menetelmä(t)
    • Tulokset
    • Johtopäätökset
  • III Hakusanat
    • Loppuun sijoitetaan aihetta kuvaavat hakusanat (avainsanat 1–7 kpl)
    • Usein on järkevää poimia hakusanat jostakin yleisestä hakusanaluettelosta

 

SibA-kirjaston tiivistelmäohjeet ja lomake, jolle tiivistelmä laaditaan: https://q.surveypal.com/KirjastoSibA_Opparit/0

Lisäohjeistusta tiivistelmän kirjoittamisesta: http://www.gradutakuu.fi/2011/10/13/kirjoita-tiivistelma-ensin/

3. Esipuhe

Esipuhe ei ole varsinaisen työn raportoinnin osa, eli kirjallisen osion tekstin tulee olla luettavissa ja ymmärrettävissä kokonaisuutena ilman esipuhettakin. Esipuheessa voidaan kertoa työn synnyn taustaa – kuitenkin niin, että varsinainen työn ymmärtämiseksi välttämätön tieto on vasta johdannossa.

Esipuheessa on myös tapana kiittää sellaisia henkilöitä, jotka ovat ohjanneet, kannustaneet, auttaneet tai esimerkiksi inspiroineet tekijää – myös työtehtäviensä ulkopuolella tai poikkeuksellista aktiivisuutta osoittaen. Tohtoroitumisprosessia rahoittaneet tahot mainitaan myös kiitoksin esipuheessa. Voit katsoa mallia esipuheen laatimiseen aikaisemmista kirjallisista osioista, tutkielmista ja väitöskirjoista.

4. Sisällysluettelo

Sisällön hierarkia tulee hahmottaa ja ilmaista selvästi. Hierarkia (luvut ja alaluvut) voidaan ilmaista eri kokoa olevin kirjasimin tai eri kirjasintyypein – kuitenkin välttäen kirjavuutta – tai tavallisimmin arabialaisin numeroin. Numerointia käytettäessä ei tarvitse vaihdella kirjasinkokoa tai -tyyppiä. Tiivistelmää ei mainita sisällysluettelossa.

Numerointi (otsikot viitteellisiä):

1 Johdanto

1.1 Työn tarkoitus

1.2 Menetelmä(t)

1.2.1 xxxx

1.2.2 xxxx

2 Ensimmäinen käsittelyluku

2.1 xxxx

2.2 xxxx

jne.

  • Numerorykelmien jälkeen ei tule pistettä (siis 2.1.1 eikä 2.1.1.)
  • Jos luvussa on vain yksi tekstikokonaisuus, ei tarvita alanumeroa
  • Liitteet käsittävää työn osuutta ei luettelossa numeroida, vain varsinainen tutkielmatekstiosuus
  • Liitteet voi halutessaan nimetä ja numeroida sisällysluettelossa, mutta on sallittua käyttää pelkkää otsikkoa “Liitteet” (erityisesti, jos niitä on runsaasti)
  • Kunkin luvun aloittava sivunumero tulee luettelon oikeaan reunaan ilman pistettä
  • Luvun otsikon ja sivunumeron väliin voidaan lukemisen helpottamiseksi lisätä pisteviiva
  • Sisällysluettelon kirjasintyyppi ja riviväli ovat mielellään samat kuin leipätekstissä

5. Varsinainen teksti  
(katso kohta Kirjallisen osion peruspalikat)

6. Lähdeluettelo

Lähdeluettelon tulee olla lukijaystävällinen ja helppo käyttää. Siinä mainitaan kaikki ne – ja vain ne – lähteet, joihin on työssä viitattu tai jotka on siinä mainittu. Lähteet on hyvä ryhmitellä lajin mukaan (esim. Arkistoaineisto, Haastattelut, Sanomalehdet, Tutkimuskirjallisuus jne.) Luettelon tulee olla täsmällinen, virheetön ja johdonmukainen. Lähdeluettelon muotoilun tarkempi ohjeistus löytyy täältä.

7. Liitteet

Liitteet varustetaan numeroinnilla, jonka tulee erottua sisällysluettelon numerointitavasta. Jokaiselle liitteelle tulee antaa otsikko (tyyliin LIITE 1: Liitteen otsikko).