Kirjallisella osiolla tulee olla tieteen perinteestä nouseva rakenne, esim. paljon käytetty IMRAD-runko (Introduction, Methods, Results And Discussion). Malli toimii hyvänä pohjana kirjalliselle osiolle riippumatta sen muodosta. Tämän mallin mukaan toteutettu työ on niin kutsuttu monografia. Kirjallinen osio voi koostua myös useammasta artikkelista ja niille yhteiseksi kirjoitetusta yhteenvedosta (esimerkkejä tästä löydät tieteelliseltä puolelta hakusanalla “artikkeliväitöskirja”). Tohtoriopiskelijan tulee aina suunnitella yhdessä ohjaajan kanssa, mitä toteutustapaa kirjallisessa osiossa noudattaa. Kirjallinen osio voi olla myös ekspositio (ks. kohta Mikä on kirjallinen osio?).
Mitä? Miksi? Kenelle? Miten?
Kuten edellä totesimme, kirjallisen osion kirjoittamisessa (ja koko taiteellisessa tohtorintutkinnossa) keskeistä on suunnitelmallisuus. Jatkotutkintosuunnitelmaan kuuluu keskeisesti tutkimustehtävän määrittely, joka vastaa kysymyksiin: Mitä tutkin? Mikä on hankkeeni tarkoitus? Aiheen selvittyä käynnistyy pääasiallisen tutkimustehtävän hahmottuminen. Tehtävän määritteleminen jo suunnitelmavaiheessa auttaa huomattavasti työn hahmottamista ja aloittamista. Tässä vaiheessa kysymykset voivat olla vasta suuntaa-antavia, ja onkin normaalia, että kysymykset elävät ja muuttuvat prosessin edetessä. Tutkimussuunnitelmaa on myös tärkeää päivittää yhteistyössä ohjaajan/ohjausryhmän kanssa. Näin pysyt ajan tasalla etenemisestäsi ja myös muutoksista, jotka osoittavat oppimisprosessin kehityksen.
Tietoisuus oman aiheen ympärillä tehdystä aikaisemmasta tutkimuksesta on tärkeää, koska sen avulla tutkija liittää työnsä tiettyyn viitekehykseen. Taiteellinen tutkimus on alana suhteellisen uusi, joten aikaisempi tutkimus usein puuttuu. Tästä johtuen myös tutkimustehtävän ja kysymysten laatiminen saattaa tuntua hankalalta. Omaa työskentelyä tukevaa lähteistöä (esim. kirjallisuutta) on kuitenkin usein löydettävissä aihealueen liepeiltä tai samansukuisia kysymyksiä esittäneestä tutkimuksesta – vaikka kohde olisi hyvinkin erilainen. Edeltävän tutkimuksen avulla tutkijan on mahdollista positioida (sijoittaa) itsensä taiteellisen tutkimuksen kentälle.
Oman aihealueen tuntemus voi tarkoittaa aiheesta riippuen hyvin eri suuruista urakkaa, ja raja on aina vedettävä johonkin, jotta kirjallisesta osiosta ei tule pelkkää aiheen taustoitusta. Tutkijan on osattava etsiä tietoa (käytyään tarvittaessa tähän perehdyttävillä kursseilla), jotta voi hahmottaa sen tutkimuksen laajuutta – edes oleellisin osin – jota omasta aiheesta on tehty. Ohjauksen yhteydessä opiskelija saa tukea aineiston löytämisen ja keräämisen kysymyksissä sekä keinoja aineiston tarkasteluun. Ei riitä, että viittaa vain yhteen/vanhentuneeseen tutkimukseen tai ei-tutkimuksellisista näkökulmista tehtyihin lähteisiin. Lähtökohtana on, että kirjallista osiota kirjoitetaan koko tutkintoprosessin ajan. Käytettävissä oleva aineisto hahmottuu ja rajautuu hanketta toteutettaessa.
Kirjallisessa osiossa käytettyjen menetelmien (eli metodologian) ja teoreettisen viitekehyksen sanallistaminen on tärkeää. Ohjaajan tuki ja seminaarityöskentely ovat tässä ratkaisevia. Kirjallisen osion on avattava lukijalle kirjoittajansa taustalla olevan yhteisön (jazz, kansanmusiikki, musiikkiteknologia, kirkkomusiikki, länsimainen taidemusiikki jne.) käytössä olevia tapoja lisätä ymmärrystä. Tämä tarkoittaa, että kirjalliseen osioon kuuluu olennaisesti selkeästi ajateltu ja kirjoitettu jakso, jossa tehdään selkoa käytetyistä metodeista ja teoreettisista muotoiluista. Ne saattavat eri yhteisöjen kohdalla erota toisistaan huomattavan paljon.
Kirjallisessa osiossa käytetyt käsitteet on aina selitettävä ja avattava. Perusperiaatteena on pidettävä sitä, että tutkimustekstin voi tulkita vain yhdellä tavalla. Tutkijan on siis tehtävä selväksi, mitä milläkin keskeisellä (=usein toistuvalla, aiheen määrittelyyn kiinteästi liittyvällä) käsitteellä tarkoittaa. Usein on myös tarkennettava, miten ei halua käyttämäänsä keskeistä käsitettä tulkittavan.