Sibelius-Akatemian jatkotutkinto-ohjeessa kirjalinen osio määritellään seuraavalla tavalla:
Opin- ja taidonnäytteeseen kuuluu taiteellisten osioiden lisäksi kirjallinen osio, joka voi olla joko monografiamuotoinen tutkielma, vastaava monimediainen tutkimusteksti tai koostua vähintään yhdestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Kirjallinen osio muodostaa yhdessä muiden opin- ja taidonnäytteen osioiden kanssa tutkimuksellisen kokonaisuuden.
Kirjalliseen osioon sisältyy yhteenveto, jossa raportoidaan koko opin- ja taidonnäytteen tavoitteet, viitekehys, taiteellisten osioiden ja kirjallisen osion tehtävät ja niiden keskinäinen yhteys, tulokset sekä pohdinta tulosten merkityksestä. Jos kirjallinen osio on monografia, yhteenvetoon kuuluvat asiat sisällytetään siihen. Jos kirjallinen osio on artikkelimuotoinen, yhteenveto on kirjalliseen osioon sisältyvä erillinen raportti, ellei kuvaus sisälly johonkin artikkeleista.
Taiteilijakoulutuksen kirjallisen osion ei tarvitse noudattaa perinteisen tutkimusjulkaisun mallia, mikäli osiolle on mahdollista luoda muoto, joka palvelee paremmin sen ja tohtoritasoisen taiteilijakoulutuksen päämääriä. Opin- ja taidonnäytteen osana tarkastettavaa kirjallista osiota ei kuitenkaan voi toteuttaa ilman riittävää tekstiosuutta, joka avaa käsiteltyä aihetta taiteen toimijoille ja akateemiselle yhteisölle. Kirjallisen osion tekstiosuuden viitteellinen pituus on noin 60–100 sivua (liitteitä ei lasketa tähän mukaan).
Kuten edellä siteeratusta ohjeesta ilmenee, kirjallinen osio voi olla varsin monimuotoinen ja myös monimediainen. Tärkeintä on, että tietyt tutkimukselliset periaatteet toteutuvat ja ilmentyvät työssä. Yksi esimerkki monimuotoisesta esitystavasta on niin kutsuttu ekspositio, josta Teemu Mäki kirjoittaa havainnollisesti muun muassa seuraavaa:
Ekspositiossa tekstin ja muiden ainesten suhde pitää olla rikkaampi kuin sellaisessa (teksti)artikkelissa, jossa muu aines toimii vain tekstiä havainnollistavana tai tekstissä tapahtuvan todistelun käsikassarana.
Teemu Mäen kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta http://ruukku-journal.fi/viewpoints/-/blogs/mika-ihmeen-ekspositio-
Kirjallisen osion suunnitteluun liittyy myös harkinta siitä, millä kielellä ja tyylillä työ kannattaa kirjoittaa. Sibelius-Akatemian ohjeistuksessa ei määrätä tiettyjä kielimahdollisuuksia. Päätöksen tulee tapahtua jo tutkimussuunnitelmaa kirjoitettaessa. Aineryhmästä riippuen päätökseen vaikuttavat hiukan erityyppiset asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat: mikä on alalle vakiintunut terminologia ja ilmaisutapa? Onko työn kielellä mahdollista kommunikoida luontevasti ohjaajan/ohjausryhmän kanssa? Mikä on kirjoittajan mukavuusalue kielellisessä ilmaisussa? Ketkä ovat mahdollisia lukijoita? Millaisia merkityksiä ja seurauksia kielivalinnalla on käsiteltävän aiheen kannalta?
Hyvänä nyrkkisääntönä kirjallista osiota suunnitellessa on, että siinä ei ole kyse tutkimuksen tekijästä tai hänen taiteilijapersoonastaan, vaan tutkimustehtävästä. Käytännössä tämä tarkoittaa kirjallisen osion (ja tutkinnon) keskeisen päämäärän perusteellista muotoilemista kielelliseen asuun. Tämä vertautuu tieteellisen tutkimuksen tutkimuskysymykseen ja siihen vastaamiseen. Tutkimustehtävään pääsee käsiksi pohtimalla ”mitä haluan selvittää taiteellisen tohtorintutkintoni myötä?” Pohdinnan tulee johtaa johonkin sellaiseen vastaukseen, joka hyödyttää taide- ja/tai tutkimusyhteisöä myös laajemmin, ei ainoastaan tohtoriopiskelijan omaa taiteellista uraa. Tästä johtuen ei voi vastata esimerkiksi vain kysymykseen "kuinka rikastan omaa ilmaisuani". Laajemmalla näkökulmalla on merkitystä myös mahdollisen rahoituksen saamisen sekä työllistymisen kannalta. On tärkeää muistaa, että kirjallinen osio on usein prosessin ainoa konkreettinen osa, joka jää jäljelle tutkinnon suorittamisen jälkeen.