Skip to Main Content
It looks like you're using Internet Explorer 11 or older. This website works best with modern browsers such as the latest versions of Chrome, Firefox, Safari, and Edge. If you continue with this browser, you may see unexpected results.

Taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluvan tutkielman kirjoittaminen MuTri-tohtorikoulussa: Mikä on tutkielma?

Akateemisen Neuvoston ohjeissa tutkielman tarkastajille tutkielman muoto määritellään seuraavalla tavalla:

Taiteilijakoulutuksen tohtorintutkinnon opin- ja taidonnäytteeseen kuuluu viisi konserttia tai vastaava temaattinen kokonaisuus sekä tutkielma, joka on laajuudeltaan vähintään noin yksi kuudesosa opin- ja taidonnäytteestä (eli vastaa laajuudeltaan vähintään noin 25–30 opintopistettä).

Tutkielman tulee olla sisällöllisesti ja rakenteellisesti perusteltu, kieliasultaan  viimeistelty kokonaisuus, joka mielekkäällä tavalla liittyy tutkinnon koulutuksellisiin, taiteellisiin ja tutkimuksellisiin päämääriin. Tutkielman on mahdollista liittyä taiteelliseen opinnäytteeseen, jolloin tämä yhteys pitää avata. Tutkielmaan tulee liittää lyhyt kuvaus konserttikokonaisuudesta sekä konserttiohjelmat päivämäärineen.

Taiteilijakoulutuksen tutkielman ei tarvitse noudattaa perinteisen tutkimusjulkaisun mallia, mikäli tutkielmalle on mahdollista luoda muoto, joka palvelee paremmin sen ja tohtoritasoisen taiteilijakoulutuksen päämääriä. Opin- ja taidonnäytteen osana tarkastettavaa tutkielmaa ei kuitenkaan voi toteuttaa ilman riittävää tekstiosuutta, joka avaa käsiteltyä aihetta taiteen toimijoille ja akateemiselle yhteisölle. Tutkielman tekstiosuuden viitteellinen pituus on noin 40–100 sivua tai 25000 ±9000 sanaa (liitteitä, kuvia tai mahdollisia multimediaosioita ei lasketa tähän mukaan).

Kuten edellä siteeratusta ohjeesta ilmenee, tutkielma voi olla varsin monimuotoinen ja myös monimediainen. Tärkeintä on, että tietyt tutkimukselliset periaatteet toteutuvat ja ilmentyvät työssä. Yksi esimerkki monimuotoisesta esitystavasta on niin kutsuttu ekspositio, josta Teemu Mäki kirjoittaa havainnollisesti muun muassa seuraavaa:

Ekspositiossa tekstin ja muiden ainesten suhde pitää olla rikkaampi kuin sellaisessa (teksti)artikkelissa, jossa muu aines toimii vain tekstiä havainnollistavana tai tekstissä tapahtuvan todistelun käsikassarana.

Teemu Mäen kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta http://ruukku-journal.fi/viewpoints/-/blogs/mika-ihmeen-ekspositio-

Tutkielman suunnitteluun liittyy myös harkinta siitä, millä kielellä ja tyylillä työ kannattaa kirjoittaa. Sibelius-Akatemian ohjeistuksessa ei määrätä tiettyjä kielimahdollisuuksia. Päätöksen tulee tapahtua jo tutkimussuunnitelmaa kirjoitettaessa. Aineryhmästä riippuen päätökseen vaikuttavat hiukan eri tyyppiset asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat: mikä on alalle vakiintunut terminologia ja ilmaisutapa? Onko työn kielellä mahdollista kommunikoida luontevasti ohjaajan/ohjausryhmän kanssa? Mikä on kirjoittajan mukavuusalue kielellisessä ilmaisussa? Ketkä ovat mahdollisia lukijoita? Millaisia merkityksiä ja seurauksia kielivalinnalla on käsiteltävän aiheen kannalta?

Hyvänä nyrkkisääntönä tutkielmaa suunnitellessa on, että tutkielmassa ei ole kyse tutkielman tekijästä tai hänen taiteilijapersoonastaan, vaan tutkimustehtävästä. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkielman (ja tutkinnon) keskeisen päämäärän perusteellista muotoilemista kielelliseen asuun. Tämä vertautuu tieteellisen tutkimuksen tutkimuskysymykseen ja siihen vastaamiseen. Tutkimustehtävään pääsee käsiksi pohtimalla ”mitä haluan selvittää taiteellisen tohtorintutkintoni myötä?” Pohdinnan tulee johtaa johonkin sellaiseen vastaukseen, joka hyödyttää taide- ja/tai tutkimusyhteisöä myös laajemmin, ei ainoastaan tohtoriopiskelijan omaa taiteellista uraa. Tästä johtuen ei voi vastata esimerkiksi vain kysymykseen "kuinka rikastan omaa ilmaisuani". Laajemmalla näkökulmalla on merkitystä myös mahdollisen rahoituksen saamisen sekä työllistymisen kannalta. On tärkeää muistaa, että tutkielma on usein prosessin ainoa konkreettinen osa, joka jää jäljelle tutkinnon suorittamisen jälkeen.